Runontapaiset kirjoitelmat

23. maaliskuuta 2018

Tallinnaa ja kylmää (+kirjoitushaaste IV)

Huitsin vittu sentään että oli kylmää Helsingissä! Siis  en niin ikinä muuta mihinkään meren äärelle, sillä vaikka meri on upea ja ihana niin se tuuli minkä se puhaltaa on ihan järkyttävän viilee.
Napsin vähän kuvia,





Ja pää Pöpelikköön:
Tää siis JKL

Reissu män muuten ihan normisti, tapasin innokkaan hifkiläisen jonka kanssa tietty väännettiin kumpi voittaa ja päädytiin siihen että Jyppi. Ja hän että hifki.

Uusnatsejakin jututin, oli lähellä että olisi tullut matsi. Vaan aamulla tuumattiin ettei kannata, kummankaan, sattuu vaan.

Elämä on. Ja siksi kirjoitushaastena onkin eksistentialismi. Ja nyt on tiukka, runo ja kuusi riviä ja otsikko, ei enempää eikä vähempää







Te ette tiedä 

Minun tuskani, minun syvä
Minun itkuni, minun hyvä

Kaikki mitä annoin.


Te ette tiedä.
tunne minua.

Itsekään.




Sus'

12 kommenttia:

  1. Ai siellä on oikeesti pää jossain?!? Ihan hintsusti karmivaa, mikä Jykyläisiä vaivaa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tollo. Rakastan. Kuuntele Eric Burdonia ja ole hiljaaa,
      ;D

      Poista
  2. Pitääähän sitä tuulla, niin aivot tuulettuu!

    Vai eksistentialismi haasteena, huh.

    Runosi on tiukka paketti, totta joka sana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pitkästä aikaa ylpeä sanoistani.
      Ja vitut pidä tuulla, ihan järkyn viileetä!

      Poista
  3. Runo puhutteli kyllä. Mahtaisinko osallistua haasteeseen. Pitää hauduttaa päässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haasteet tekee hyvää päälle.

      Poista
  4. Kesällä merituuli on ok, mutta näin viileeseen aikaan se on kyllä vähän liikaa.

    VastaaPoista
  5. Niin, kannattaa vaan pysytellä siellä sisämaassa, ettei tule vilu pöksyyn ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vapaaehtoiset joutuu aina myrskyyn, viksummat pysyy hiljaa rivissä.

      Poista
  6. Hauskaa ja totta :) Mukana jälleen.

    VastaaPoista
  7. Tuuli on ystävämme.

    VastaaPoista

Jätä puumerkki.. .