Napsin vähän kuvia,
Ja pää Pöpelikköön:
Tää siis JKL
Reissu män muuten ihan normisti, tapasin innokkaan hifkiläisen jonka kanssa tietty väännettiin kumpi voittaa ja päädytiin siihen että Jyppi. Ja hän että hifki.
Uusnatsejakin jututin, oli lähellä että olisi tullut matsi. Vaan aamulla tuumattiin ettei kannata, kummankaan, sattuu vaan.
Elämä on. Ja siksi kirjoitushaastena onkin eksistentialismi. Ja nyt on tiukka, runo ja kuusi riviä ja otsikko, ei enempää eikä vähempää
Te ette tiedä
Minun tuskani, minun syvä
Minun itkuni, minun hyvä
Kaikki mitä annoin.
Te ette tiedä.
tunne minua.
Itsekään.
Sus'
Ai siellä on oikeesti pää jossain?!? Ihan hintsusti karmivaa, mikä Jykyläisiä vaivaa? :D
VastaaPoistaTollo. Rakastan. Kuuntele Eric Burdonia ja ole hiljaaa,
Poista;D
Pitääähän sitä tuulla, niin aivot tuulettuu!
VastaaPoistaVai eksistentialismi haasteena, huh.
Runosi on tiukka paketti, totta joka sana.
Olen pitkästä aikaa ylpeä sanoistani.
PoistaJa vitut pidä tuulla, ihan järkyn viileetä!
Runo puhutteli kyllä. Mahtaisinko osallistua haasteeseen. Pitää hauduttaa päässä.
VastaaPoistaHaasteet tekee hyvää päälle.
PoistaKesällä merituuli on ok, mutta näin viileeseen aikaan se on kyllä vähän liikaa.
VastaaPoistano on.
PoistaNiin, kannattaa vaan pysytellä siellä sisämaassa, ettei tule vilu pöksyyn ;)
VastaaPoistaVapaaehtoiset joutuu aina myrskyyn, viksummat pysyy hiljaa rivissä.
PoistaHauskaa ja totta :) Mukana jälleen.
VastaaPoistaTuuli on ystävämme.
VastaaPoista